keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Muhevan maamainen, mehevän maltainen: Malmgård Imperial Oatmeal Stout

Taustaa: Alkon käsityöläisoluiden maisteluprojektini kolahti karille, kun sain flunssan ja sitten melkein heti perään toisen. Makuaistin toivuttua olen vähitellen siirtynyt oluiden äärelle ja nyt olisi aika arvioida Malmgårdin Imperial Oatmeal Stout. Kyseinen olut oli yksi ennakkoon kiinnostavimmista käsityöläisolutkategorian tuotteista, sillä olen aina ollut panimon oluiden, varsinkin niiden hieman tummempien, ystävä.

Panimo: Malmgård
Olut: Imperial Oatmeal Stout
Tyyli: Imperial Oatmeal Stout
Prosentit: 9,0 %
Katkeruus: 54.0 EBU

Tuoksu: Aika yllättävä tuoksu. Maamaisuus puskee nenään ensimmäisenä ja sitä seuraa, kas, jotakin hieman savupalvimaista. Kummallista. Maltaisuutta on myös havaittavissa ja jotain etäisesti suklaakastiketta muistuttavaa.

Ulkonäkö: Tumman kastanjanruskean oluen vaahto on suurikuplainen, sormen-parin paksuinen ja vaaleanruskea.

Maku: Alkumaku on sanalla sanoen reipas: rapsakkaa mäntyä ja pihkaa sekä hitunen toffeeta. Keskimaun paahteinen, jopa palaneen oloinen maltaisuus on kotoisaa ja vähän viskiä muistuttavaa. Jälkimaku on mainion mutakakkumainen, eli tuhdin suklainen ja kaakaoinen, hieman kahvinenkin.

Suutuntuma: Suutuntuma on aavistuksen terävä ja melko täyteläinen. Pehmeyttä olisi voinut olla enemmänkin, eikä vielä tuhdimpi runko olisi lainkaan pahitteeksi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50 (tuoksu 7, ulkonäkö 4, maku 8, suutuntuma 3, yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Imperial Oatmeal Stout on tasaiseen tahtiin tasapainoisia olusia markkinoille lykkäävän Malmgårdin yleislinjaan nähden aika tymäkänpuoleinen pläjäys. Tällainen makupaletti miellyttänee eniten tutkailevia ja oluen eri vivahteisiin syventyviä harrastajia. Seuraksi suosittelisin kitkerähkön kaakaoista, vähintään 80-prosenttista tummaa suklaata tai mutakakkua.

Lisätietoja:

Malmgårdin Imperial Oatmeal Stout Olutoppaassa:

Malmgårdin Imperial Oatmeal Stout Alkon sivuilla:
https://www.alko.fi/products/770566/Malmg-rd-Imperial-Oatmeal-Stout

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Maltaisten makujen ystävän talviolut: Bryggeri Winter Ale

Taustaa: Alkon jouluoluisiin lukeutuva Bryggerin Winter Ale kotiutui meille puolivahingossa mieheni pikkujouluista. Alunperin en ollut tätä olutta omalle must have -listalleni laittanut rajallisen budjetin takia, mutta hauska tätäkin oli silti päästä testailemaan. Bryggeri kuuluu siihen suomalaisten panimojen tasaisen varmojen suorittajien kastiin, jonka oluiden kanssa harvoin kohtaa pettymyksiä tai yllättäviä ahaa-elämyksiä. Bryggerin talvioluet ovat olleet usein (vähän liikaakin tyylistä riippumatta) saksalaishenkisen lagerin kaltaisia ja mallaspläjäykseksi tämäkin osoittautui.

Panimo: Bryggeri
Olut: Winter Ale
Tyyli: Ale (old ale) Alkon mukaan
Prosentit: 6,0 %
Katkeruus: 41.0 EBU

Tuoksu: Tuoksua hallitsee vahva maltaisuus, jota säestävät makea rusinaisuus ja luumuisuus sekä jännä jauhoinen talkkunaisuus.

Ulkonäkö: Tummanruskean oluen vaahto on ohut ja luonnonvalkea.

Maku: Maussa on sen tuoksusta tutun makean maltaisuuden lisäksi lakritsaa, luumua ja kastanjaa. Jälkimaku on hiukkasen saksanpähkinäinen. Makukokemus viittaa lähinnä perinteiseen saksalaiseen tummaan ja maltaiseen lageriin höystettynä sangen kevyesti annostelluilla old ale -henkisillä kuivahedelmäisillä, pähkinäisillä ja puumaisilla elementeillä. Panimon omassa makukuvauksessa mainittua marjaisuutta saatikka herukkaista happamuutta en kyllä onnistu bongaamaan.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  32/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 3 + maku 6 + suutuntuma 3 + yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Kiva olut sellaiselle tumman lagerin ystävälle, joka hakee jotain tuttua ja jotain pikkuisen erilaista omaan joulunaikaansa. Winter Ale voisi olla myös makoisa joululimppuolut, sillä mallasleipäinen, rusinainen ja makeahko maku täydentäisi mukavasti joululimpun mausteisen imelää ominaismakua.

Lisätietoja:
Bryggerin Winter Ale Olutoppaassa:

Bryggerin Winter Ale Alkon sivuilla:

Joulun mausteinen tunnelmanluoja: Põhjala Talveöö

Taustaa: Yksi Alkon tämän vuoden jouluolutvalikoiman ennakkoon kiinnostavimmista tuotteista oli mielestäni Põhjala Talveöö, koska Põhjalan tummat oluet ovat aina maistamisen ja reittaamisen arvoisia. Talveöö päätyikin maisteltavaksi jo pian ostamisen jälkeen ja kuten olettaa sopii, maukastahan tuo oli. Voin siis suositella tätä olutta, jos vielä pohdiskelette, mitä jouluksi ostaisitte. Talveöössä kiteytyy hyvin joulun maku ja fiilis.

Panimo: Põhjala
Olut: Talveöö
Tyyli: Baltic Porter
Prosentit: 9,0 %
Katkeruus: 36.0 EBU

Tuoksu: Mausteisesta tuoksusta voi erottaa kookoksen lisäksi ainakin hentoa tähtianista ja kardemummaa. Pidempään tuoksutellessa esiin nousee myös lakritsaisia, vaniljaisia ja jopa rommisia sävyjä.

Ulkonäkö: Mustan oluen vaahto on haalean beige ja nopeasti haihtuva.

Maku: Alkumaussa on vaniljaa, kardemummaa ja kakkumausteita. Keskimaun puolella olut saa maitokahvisia, kaakaoisia ja lakritsaisia sävyjä. Loppumaussa on kookossuklaata, hieman turvetta ja ripaus suussa viileältä tuntuvaa minttuisuutta. Kiva ja hyvin tasapainotettu kokonaisuus, vaikkei mikään perinteisin. Talon maku on tunnistettavissa, mutta näin selvä ja moninainen mausteisuus on vähän epätyypillisempää Põhjalaa. Itse tykkään ehkä kuitenkin eniten niistä simppelimmistä ja hiukkasen rouheammista põhjalalaisista, kuten Jouluööstä ja Must Kuldista.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on miellyttävän silkkinen ja täyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  38/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 4 + maku 8 + suutuntuma 4 + yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Pimeisiin talvi-iltoihin. Kun ei ole mitään tekemistä ja ehdit keskittyä fiilistelemään monikerroksista ja vähitellen avautuvaa olutta, kannattaa korkata Talveöö. Se avartaa mieltä ja tuo talvisen tunnelman kotiin. Jouluna tällainen mausteisempi, mutta silti tasapainoinen olut on omimmillaan.

Lisätietoja:
Põhjala Talveöö Olutoppaassa:

Põhjala Talveöö Alkon sivuilla:
https://www.alko.fi/tuotteet/753874/P-hjala-Talve-

perjantai 8. joulukuuta 2017

Valikoidut Alkon jouluoluet 2017 ja niiden paikat joulupöydässä


Kuva on iso, vaan niin on olutkin. Savuoluiden aatelinen keltapunaisissaan.
Vihdoin ehdin kirjoittelemaan tätä Alkon jouluolutpostausta, joka onkin jo ollut mielessäni pidemmän aikaa. Jouluoluet saapuivat Alkojen hyllyille jo marraskuussa ja varmaan moni onkin jo niitä ehtinyt sekä shoppailla että maistella minua huomattavasti ahkerammin.
 
Lurking in the dark: osasyyllinen Alkon jouluoluisiin tutustumiseni kehnouteen tänä vuonna, Mikkellerin joulukalenteri

Omalta osaltani jouluoluiden kartoittaminen jäänee tällä kertaa vähän suppeaksi. Osittain syynä tähän on minun ja mieheni demokraattinen yhteispäätös investoida Mikkellerin erinomaiseen (ja erinomaiseen hintavaan) joulukalenteriin tänä(kin) vuonna. Kun lattialla möllöttelee 24 kappaleen olutlaatikko, josta otapuilleen jokaisena joulukuun päivänä otetaan maisteluun yksi olut, rajoittaa se melkoisen selkeästi muiden jouluisten ja vähemmän jouluisten oluiden maistelua. Marraskuun puolella taasen minulla ei oikeastaan ollut missään kohtaa aikaa keskittyä rauhassa maistelemaan ja reittailemaan yhtikäs mitään.

No, tässä kohtaa syytä jättää hölötykset ja muut selitykset sikseen ja siirtyä itse asiaan. Tässä postauksessa siis vinkkaan muutaman minulle erityisen mieluisen tai muuten joulun aikaan juuri sopivalta tuntuvan olusen Alkon jouluolutvalikoimasta. Osoitan myös valitsemilleni oluille paikan joulupöydässä. Mitään kaikenkattavaa pitkää listaa Alkon 24 tuotteesta ei valitettavasti taaskaan ole luvassa, sellaista jos haette, suosittelen teille vaikkapa Olutkellarin pohdintaa.

Mausteisuudestaan huolimatta tasapainoinen Talveöö

Paikka joulupöydässä: Sohvapöytä, porttikielto joulupöytään annettu

Tämä olut ei sovi joulukalojen, kinkun tai muiden joulupöydän herkkujen seuraan mielestäni sitten millään muotoa. Se on kuitenkin mainio nautiskeluolut, jonka kanssa voi nappailla konvehteja tai pipareita silloin, kun on aika hengata sohvalla joululahjaksi saadut villasukat jalassa. Oluen miellyttävän monimuotoisessa ja mausteisessa maussa kookos, kardemumma ja kaakao lyövät kättä sovinnon merkiksi. Minttu hilluu yksinään taustalla ja jättää makukokoelman outsiderina lopuksi suuhun hieman kylmän ja talvisen fiiliksen.

Paikka joulupöydässä: Imellettyjen tai muuten vaan makeiden laatikoiden seassa tai sen Suomi-värein koristellun kynttelikön vieressä. Toiminee myös kinkun kanssa.

Kun se Finlandia taas pääsee yllättämään takavasemmalta ja pala valahtaa kurkkuun, voit huuhtoa sen alas esimerkiksi tällä oluella. Suomen satavuotista taivalta sopii varsin hyvin juhlistaa vielä joulunakin ja vahva, tuhti ja tumma, karamellisen maltainen lager passaa siihen tarkoitukseen mitä mukavimmin. Joulupöytään saat jylhää juhlavuutta tuomalla mukaan muutaman juhlavuoden oluen ja sinivalkoisia kynttilöitä tai muita somisteita.

Paikka joulupöydässä: Pääsee joulupöytään ja surffaa suvereenisti erilaisten makeampien ja maltaisempien makujen välillä. Kokeile tänä jouluna limpun kanssa.

Klassikko sopii joulupöytään joka vuosi yhtä hyvin. Jos olet baijerilaisten, makeiden ja mämmimäisten bockien ystävä, maista ihmeessä tätä, jos et vielä ole maistanut. Joillekin Winter Bockin imelyys voi olla liikaa, mutta toisaalta monille juuri tällaiset oluet tuovat sen perinteisen jouluisen fiiliksen. Tää on by the way sama olut kuin Ayinger Celebrator, vaan vähän eri nimellä. Tosin tämä asia lienee aika monelle jo tuttua kauraa.

Paikka joulupöydässä: Kaksi tuumaa kinkusta vasemmalle

Jokaisella savuoluella on oma erityinen luonteensa. Kaikki niistä eivät sovi kinkun kanssa, vaan osa maistuu paremmin vaikka savusaunan lauteilla. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock on siitä jännä juoma, että se istuu ihan yhtä passelisti sekä takkahuoneeseen, löylykiulun viereen että kinkun kupeeseen. Sianlihaa huokuva savunmaku on sellainen asia, joka ei ole ihan minun juttuni, mutta siitä huolimatta tulen jostain syystä aina maistelleeksi tätä ihan pikkuisen joulun aikaan. Kai sisäinen sikani herää aina joulukuussa ja saa minut ikävöimään pientä ja sievää annosta Urbockin tutun rouheaa savupalvisuutta, who knows.

Paikka joulupöydässä: Ennen jouluruokaa aperitiivina olohuoneessa silloin, kun kaikki ovat vähän varpaisillaan, myös ne tontut ikkunan takana

Rapsakka, havuinen ja hedelmäinen Hoppy Christmas on jouluolut lähinnä vain nimensä ansiosta. Silti sille on tilaa joulunvietossa, sillä aina on aikaa hyvälle IPA:lle. IPA myös puhdistaa ja raikastaa paletin kivasti ennen joulun tuhdimpia makusteluja.

Paikka joulupöydässä: Salaatin seurassa välipäivinä, kun koko porukka on ehtinyt jo kyllästyä joulusafkaan. Joulukalat saattaisivat myös viettää rattoisia iltoja tämän olusen seurassa.

Viisi senttiä hyvästä tripelistä. No, ei tää nyt sentään ihan niin edukasta ole, vaikka Alkon jouluoluiden kohtuullisempaan hintaluokkaan meneekin. Chimayn tripeliä voi toki kokeilla joulupöydässäkin, mutta parhaimmillaan tämän oluen aprikoosisuus, viljaisuus ja pehmeä hiivaleipäisyys ovat ehkä kuitenkin välipäivien olisko mitä tahansa muuta kuin jouluruokaa -hetkinä. Silloin voi loihtia seurueelleen makoisan persimoneilla, persikoilla tai viinirypäleillä vuohenjuustosalaatin ja kaataa lasiin ihanan muhkeavaahtoista tripeliä.

Kuva Helsinki Beer Festivalista, kaapissani on myös odottamassa Xocovezaa, vaan toistaiseksi korkkaamattomana
Paikka joulupöydässä: Kahvipöydän kuivakakku- ja suklaakakkukavalkadin seurabissenä toimimisen jälkeen tämäkin kaveri saa komennuksen sohvapöydälle, jossa viettää loppuillan. Joulupöydässä saattaa aiheuttaa yllätyksiä, joiden positiivisuudesta ei voi mennä takeeseen.

Xocoveza, tuo joulumausteiden makujen tulkki. Herkullinen, herkkä, täynnä makua ja kuitenkin niin tasapainoinen. Kannattaa kokeilla tätä ennakkoluulottomasti erilaisten makeiden jouluherkkujen ja -kakkujen kanssa. Kaakaoinen pohja ja muskottipähkinäinen, kardemummainen ja mukavan pehmeä sydän tekevät tästä oluesta myös monen suklaanystävän suosikin.

Siperiahan se siinä.

Bonus: Ei Alkon jouluolutvalikoimassa, mutta... Plevna Siperia 
Paikka joulupöydässä: Siellä jouluillan vikoina tunteina yleensä Siperia kaivetaan jääkaapista ja nostetaan pöydälle. Yleensä The pöytä löytyy olkkarissa.

Kaikkien joulujen suomalainen sankari, Siperia. Olut, jonka mausta voi erottaa yksilön iästä riippuen luumua, lakritsaa, humalakäpyä, kahvia ja paahdettua mallasta. Tänä vuonna on kuulemma ollut näköpiirissä sellainenkin spesialiteetti kuin Siperia 100, joka on Siperian tamminen ja savuinen juhlavuoden versio. Taitaapi olla tarjolla vain olutravintoloiden hanoissa, jotenka joulupöydässä tämän erikoisversion saanee unohtaa. Mutta te, joilla on unohtunut kaapin perukoille Siperia taikka pari: jouluna on aikas maukas hetki kaivella niitä esiin. Suomen juhlavuosi ja joulun tunnelma, kädessä sysimusta Siperia ja ikkunan takana pimeyteen valoa hohkaavat hanget (saa kai sitä unelmoida, että jouluna olis lunta).

Orvalia ei kannata jättää laskuista

Bonus 2: Tämäkään ei tosin ole Alkon jouluolutvalikoimassa, nimittäin Orval
Jos teillä on Orvalia, ottakaa ihmeessä Orvalia. Kokeilkaa sitä myös joulupöydässä, ette tule katumaan. Välttäkää silti kiusausta napsia muistikorttinne täyteen Orval-kuvia juuri, kun pitäisi hipsiä joulupöytään, sillä sellainen voi tuntua seuralaisistanne lievästi ärsytystä lietsovalta. Jouluna turhanaikainen mallasjuomilla mahtailu ei ole oikein sopivaa. (Sanoo hän, joka makasi kuusen alla kameran kanssa Orvalin kuvauksellisinta puolta etsimässä vuosi sitten juuri jouluaterian alkaessa.)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kuvapläjäys satavuotiaan Suomen kunniaksi


Blogi on viime aikoina ollut melkoisessa talvihorroksessa kiireisen syksyn takia. Aikaa ja jaksamista kirjoittamiseen ei ole tahtonut löytyä, vaikka intoa olisi ja se jos mikä harmittaa. Toivottavasti ensi vuosi on bloggaamisen kannalta suotuisampi.

Kuvia olen kuitenkin ehtinyt räpsiä pitkin vuotta melkoisen määrän ja nyt voisin jakaa niitä teillekin. Kokosin Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi pienet olut- ja luontokuvapläjäykset, joissa kumpaisessakin on 12 ottamaani kuvaa juhlavuoden 2017 jokaiselle kuukaudelle. Olut ja luonto ovat lempparijuttujani ja toivottavasti se näkyy myös kuvista.

Näiden kuvien myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja oikein paljon onnea satavuotiaalle Suomelle!

Olutkuviani vuodelta 2017















Luontokuviani vuodelta 2017














sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Häröilyä, narskuvia manteleita ja mallaslunta: OlutExpo-raportti

Festarin paras olut ja yksi parhaista koskaan juomistani oluista
Olipa kerran lokakuinen ja loskainen lauantai ja OlutExpo. Ja viime vuodelta tuttu hytisyttävä jonotus ulkona epämääräisessä katoksessa, joka tällä kertaa tuntui loppuvan ennen kuin alkoikaan. Joskus sitä toivoisi, että tällekin festarille kuljettaisiin ihan perinteiseen tapaan Kaapelitehtaan pääovesta, eikä sivuovesta salavihkaa livahtaen kuin alaikäisten kotibileisiin. Jouhevasti porukka kuitenkin siirtyi sisätiloihin ja pian tuli jo oma vuoro sujahtaa pikkuisen portin takana piilevään olutmaailmaan. Maksua varten kaulaan ripustettiin rehvakkaan oranssinen kortti, joka sai autuaasti unohtamaan, että oma lehdistökortti jäi tällä kertaa perjantain työkiireperäisen poissaolon takia lunastamatta.

Hiljaa, niin hiljaa, alkaa OlutExpon lauantai
Ensi silmäyksellä suuri sali näytti hämmentävän tyhjältä viime vuoteen nähden. Tilaa hallitsivat valtaisat ja houkuttelevilla nojatuoleilla ja vanhan ajan kirjastohuonetta imitoivilla seinillä varustetut viskitiskit, kun taas panimojen piskuisilla tiskeillä istumapaikkoja tahi sen suurempaa stailausta ei tainnut olla tällä kertaa ollenkaan. Silmät hakivat Diamondin tiskin ohella montaa muutakin tuttua kiintopistettä, mutta jotain tällä kertaa oli jäänyt puuttumaan. Sanoisin, että tarjonta oli viimevuotista selvästi suppeampi ja monet panimot olivat lähteneet liikkeelle lähes saman tai täysin identtisen setin kanssa kuin kesäfestareillekin. En tehnyt varsinaista ennakkolistaa festarivisiitille, koska arvelin sen jäävän melko lyhyenlännäksi minulle uusien ja erityisen kiinnostavien tuotteiden tarjonnan ollessa harmillisen minimaalinen.

Muutama tuote oli kuitenkin mielessäni saapuessani Kaapelitehtaan kelmeiden valojen alle. Ensimmäinen näistä oli Hiiden Bun Intended, joka osoittautui miedohkon maustekakkumaiseksi ja kahviseksi, toisin sanoen pehmeäksi ja kivaksi aloitusjuomaksi. 

Mukava aloitus sai jatkoa, kun Brooklynin tiskillä lasiin läpsähti Kiwi's Playhouse, punaviinitynnyrikypsytetty ja kiiveillä ja laktobasilleilla härötetty hapanolut. Härötetty siksi, että tämä varsin härö, suorastaan hörähdyksiä aiheuttava yhdistelmä ei nyt ehkä ihan ekana tulisi mieleen juuri kenellekään normeja kunnioittavalle oluenpanijalle. Monikerroksisen oluen alkumaussa oli happamanmakeaa kiwisorbettia, keskimaussa trooppisia hedelmiä ja pientä jälkeä humalakävyistä ja lopussa nahkaista ja suuta kuivattavaa punaviinimäisyyttä. Jokseenkin jenkkihenkinen ja sitrusvoittoinen hapanolut hienostuneilla punaviinivivahteilla.

The stage, jolta annoksia jaeltiin pöydissä istuvalle yleisölle
Karpalo-mantelikakku ja mukavasti suussa rapsahtavat mantelit
Fine dining -esityksen kasvisruoka: kukkakaalia ja mallaslunta

Fine dining -esityksen liharuoka, jota en itse ruokavaliosyistä maistanut
Olin unohtanut kokonaan, että OlutExpossa on tänä vuonna uutuutena mukana Ruokastudio. Kerkisimme kuitenkin ajoissa paikalle, kun päivän eka Ruokastudio oli juuri startannut ja asetuimme pöytään katselemaan oluella höystetyn sabayon-kastikkeen valmistusta. Ruokastudio olikin yksi festaripäivän kohokohdista: oli ihanaa päästä kuulemaan erilaisten olutpitoisten ruokalajien valmistuksesta ja lopuksi nauttia makoisia suolaisia ja makeita maistiaisia kakusta falafeleihin sekä kukkakaaleihin ja mallaslumeen (jep, sellaistakin on olemassa ja se maistuu aika hauskasti viljaiselta ja ruisleipämäiseltä) ilman erillistä maksua. Toivottavasti Ruokastudio tulee jatkossakin olemaan mukana festareilla, ainakin uusi konsepti näytti vetävän porukkaa todella hyvin ja ihmiset olivat silmin nähden innoissaan.

Ruokaosuudesta tuli myös testattua jälleen Bryggerin erinomaisia juustoja, joita maistelin ekan kerran viime kesänä. Juustojen kanssa siemailin mieheni lasista samaisen panimon Roggenbockia, joka osoittautui juustoseurassa melko hillityn sikaiseksi, savupalvista settiä ja maltaisen makeaa settiä lähinnä. 

Jos minun pitäisi jakaa OlutExpon iloisin yllätys -palkinto, päätyisin melko varmasti CoolHeadin Heavy Sunshine Tonka Beansiin, sen verran vahvan vaikutuksen tämä tuhti, luumuinen, kookoksinen, vaniljainen ja kaakaoinen olut teki minuun. Tietyt oluet tuovat heti joulun mieleen ja tämä oli juuri sellainen.

Makun Deep-fried Mars Bar

Esteettisesti hieman epäilyttävä ruokalaji nämä friteeratut Mars-patukan palat :D
Kummallisin kokemus oli Maku Brewingin tiskin Deep-fried Mars Bar -olut, joka maistui maapähkinöiltä ja suklaalta. Jaskan vinkistä odottelin, että saisin maistaa olutta myös friteerattujen Mars-patukoiden kanssa ja yhdistelmä osoittautui selvästi paremmaksi kuin olut tai patukka sellaisenaan. En silti ihan vakuuttunut tästä uppopaistohommasta, ehkä homma olisi mieluummin pitänyt vetää Omnipollo-henkisesti ihan kunnolla överiksi, eli tekaista melko vahva ja makea olut, jossa olisi ihan järjettömästi suklaan ja pähkinän makua. Nyt olut jäi vähän leimiksi ja vaati suklaapatukan täydentämään makuaan.

Festarin hienoimman oluen titteli menee itseoikeutetusti Firestone & Walkerin Stickee Monkeelle. Knoppitietona tähän väliin, että olut ei ole saanut lievästi ärsyttävää nimeänsä tahmeista apinoista, vaan Kalifornian Central Coastille tyypillisestä Sticky Monkey -nimisestä keltaisesta kukasta. Olen aiemmin maistanut samaista olutta (tosin toki eri vuosikertaa) Kööpenhaminan CBC:ssä jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt pääsin ihan kunnolla keskittymään tähän huikean upeaan makupommiin. Hopeatoffeeta, ruskeaa sokeria, palanutta mallasta, pihkaa ja kuivahedelmiä taustalla tanssivalla hennolla mausteisuudella; todella miellyttävä ja asiaankuuluvan tuhdilla, samettisella rungolla varustettu mestariteos. 

About parin tuhannen oluen maistelukokemuksella sanoisin, että poikkeuksellisen oluen erottaa tuoksusta. Kaikkein parhaita oluita ei edes raaskisi juoda, koska niitä voisi ihan hyvin vaan haistella ikuisesti. Kiitos OlutExpo, että toitte Firestone & Walkerin parhaita oluita vihdoin ja viimein suomalaisten festarikävijöiden saataville! Ps. Kuulemma mietoja Firestone & Walkereita tulee myös ruokakauppoihin piakkoin. Ne eivät ole ihan samaa luokkaa kuin vahvemmat serkkunsa, mutta laatutuotteita anyway. Toivottavasti tulevat miedot oluet ovat myös tuoreita, jotkut festarikävijät nimittäin valittivat, että panimon mieto tarjonta festareilla oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Fat Lizardin BlackTopin randalizerissa oli chiliä ja kahvia, tuloksena kahviöverinen olut
Thornbridgen hauskasti nimetty havuinen red ale Tonttu
Kivat OlutExpoilut oli taas ja hyvä maku jäi lopulta suuhun, eikä vähiten siksi, että illan vika olut oli edellämainittu Stickee Monkee. Parasta olivat Ruokastudio ja tietyt tarkkaan valikoidut oluterikoisuudet, pahinta vähän liian väljäksi jäänyt sali, josta puuttui pari minulle erityisen mieluista tiskiä ja muutama todella tärkeä panimo (esim. Omnipollo, Buxton, Stone ja Founders). Korttimaksu oli kätevä ja vesipullotiskistä tykkään edelleen. Myös yläkerran ruokapuoli vaikutti monipuoliselta ja kivasti erilaiset ruokavaliot (lue kasvis- yms. ei snägäripekoniöveriruokavaliot) huomioon ottavalta, vaikka tällä kertaa en tullut maistaneeksi kuin juustoja.

Lisätietoa:

http://olutexpo.fi/fi/etusivu/