maanantai 16. huhtikuuta 2018

Helsinki Beer Festival 2018: parhaat oluet

Taas viikonloppu vierähti ja arjen alkamisen myötä Helsinki Beer Festivalin 20-vuotisjuhlavuoden perjantai ja lauantai siirtyivät hamaan menneisyyteen. Kävin HBF:ssä tällä(kin) kertaa perjantai-iltapäivän ja alkuillan aikoihin, sillä kyseinen aika on ehdottomasti festarin rauhallisinta ja siksi mielestäni myös miellyttävintä. Tässä taas kännykkäkuvallinen kertomus käynnistä.

Ammattilaistunneilla oli reippaasti väkeä jo heti alusta asti ja porukkaa parveili siellä sun täällä sen verran, että hallia ei ainakaan tyhjyyttään kumisevaksi voinut luonnehtia. Kuten totuttua, aika suuri osa tuntui olevan vähän hukassa ja ihmetteli, mihinköhän sitä olikaan päätynyt. HBF:n ilmaislippuja jaellaan mitä ilmeisimmin hyvinkin hövelillä kädellä myös sellaisille tulijoille, joiden suurin motivaatio paikalle marssimiseen on se ilmainen viina. Ja eipä siinä mitään, monenkirjava kävijäkantahan on aina ollut HBF:n tunnuspiirre. Joskus sitä vaan päätyy spekuloimaan, kumpi ammattilaistunneille pääsyä enemmän voisi arvostaa: sellainen henkilö, joita tapahtuman suhteellisen rikas oluttarjonta kiinnostaa vai sellainen, jota...noh, se ei niin hirveästi kiinnosta.

Olin varautunut HBF:n visiittiin pienellä maistelulistalla, jota tuli noudatettua melko tarkasti paria poikkeusta lukuunottamatta. Listan oluet osoittautuivat pääpiirteittäin mainioiksi. Tähän nappasin pika-arviot muutamasta mieleenpainuvimmasta.

Pyynikin jäkäläinen kummajainen Two Broken Ribs, Reindeer Moss -stout olikin yllättäen ainakin makunsa puolesta aika perinteinen stout, joskin maamaista touchia tässä oli keskimääräistä enemmän. Tuoksussa tuntui pehmeää sammaleisuutta, joka ei ehkä ole ihan se tyypillisin stoutin ensituoksu. Makeahko maku oli yhdistelmä suklaakastiketta, suklaakahvia ja turpeista maamaisuutta. Mukava tuttavuus. Pyynikin Jarin ja Tuijan kanssa tuli muutenkin festareilla turistua, onnea vielä heille ja muille pyynikkiläisille panimon Black IPA:n festareilla niittämistä Vuoden oluen ja vuoden parhaan yli 6-volttisen alen palkinnoista.

Yläkerran slovenialaisista lasiin päätyi ison pullokoon vuoksi vain yksi, eli ennakkoon listaamani Reservoir Dogs Starvation Black IPA. Valitettavasti yläkerrassa oli sama meininki kuin edellisinä vuosina, eli pullo-oluet tarjoiltiin jotakuinkin pakastinkylminä. Oluen lämmettyä kävi kuitenkin ilmi, että kelpo Black IPA oli tullut valittua. Perinteinen lakritsinen, paahdetun maltainen ja greippinen kokonaisuus, ei mitään kovin ihmeellistä, mutta oikein hyvää settiä kuitenkin.

Taasko se juo noita pinkkejä oluita...
Festarin kaksi parasta olutta olivat mielestäni Brekerietin Pink Passion Berliner Weisse ja Olarin Panimon Dibs on the Cacao Nibs. Pink Passionin maussa oli hedelmäsorbettia ja kirpakkaa sitruunaa. Makua riitti berliner weisseksi varsin runsaasti ja miellyttävän hapan jälkimaku oli pitkä. Puhdas, maukas ja persoonallinen tyylinsä edustaja.

Dibs on the Cacao Nibsissä puolestaan vaikutuksen tekivät tuhti, öljyinen suutuntuma ja kermakaakaoinen ja suklaakakkuinen, tasapainoisen pehmeäntäyteläinen maku. Mukava olut Olarilta. Pienen huomautuksen antaisin maisteluannoksen koosta, joka oli ehkä noin 5-7 cl. Vaikka olen pienten annosten puolestapuhuja, niin olisi sitä olutta saanut olla vähän enemmänkin. Kokonaiskäsitys mausta vaatisi pikkuisen suurempaa maistelumäärää.

Lopuksi odotettu (niin vissiin) arvio Hodarifillarin hodareista, joista siis maistelin kasvisversiota tuotteesta nimeltä New York. Vegenakki oli fillaristien lupausten mukainen, eli makoisa ja lähes erehdyttävästi tavallisen nakin oloinen, joskin tietty lihamainen metallisuus (onneksi) uupui mausta. Hodarisämpylä oli maukas ja täytteet herkullisia, täytteitä oli myös juuri sopivasti, eli sen verran, että ne pääsivät pikkuisen pursuamaan yli, mutta eivät tulvineet pitkin pöytiä. Lisäpisteitä hodari saa kokonaisuutta virkistävästä kevätsipulista ja lempeän tulisesta chilimajoneesista. Välipalaksi oikein osuva tsydeemi.

Lisätietoa Helsinki Beer Festivalista:
https://www.helsinkibeerfestival.fi/

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Banaanisen vehniksen ystäville: Laitilan Kukko Vehnä

Taustaa: Laitilan alkukevään uutuus Kukko Vehnä tuli minulle näytteenä jo jokunen aika sitten ja maistelin sen silloin, mutta nyt on aikaa kirjoitella itse arviotakin. Vehnäoluita tulee juotua nykyään yllättävänkin harvoin siihen nähden, että vielä kuutisen vuotta sitten olutta juodessani valintani oli aina sama vanha ja tuttu vehnis, mieluiten Paulanerin sellainen. Kauas on olutharrastus ehtinyt karata sitten noiden aikojen.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Kukko Vehnä
Tyyli: Hefeweizen
Prosentit: 5,5 %

Tuoksu: Imelähkössä tuoksussa on ylikypsää banaania ja kakkumausteita, makeaa ja mietoa settiä siis.

Ulkonäkö: Vaalean meripihkan värisen oluen vaahto on valkea ja paksu, mutta hetkessä haihtuva.

Maku: Maun puolella ensimmäisenä esiin pukkaa persikkaa, banaania, pullaa - aika perus-vehnismakuja. Aprikoosinen häivähdyskin käväisee kielellä ennen vähän lannistavaa pahvista loppumakua. Maltaisuus on aika kevyttä. 

Suutuntuma: Suutuntuma on pehmeä ja kevyt. Aika flätti, hiilihapot tuntuvat olevan vähän kateissa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  30/50 (tuoksu 6, ulkonäkö 3, maku 6, suutuntuma 2, yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Kukko Vehnä sopii mainiosti yleisolueksi makeista ja voimakkaasti banaanisista vehnäoluista pitäville. Itse olisin kaivannut mukaan vielä lisää raikkautta, happamuutta ja ehkä pientä sitruksisuutta. PS. Nämä erikoisella avaustsydeemillä varustetut pullot ovat toisinaan aika hankalia avattavia, vedettävän korkin veto-osa (sille on varmaan joku hienompikin nimi) jää helposti käteen ainakin epämääräisellä tekniikalla kiskoessa. Toki korkki on Laitilalle tietynlainen tavaramerkki, mutta ehkä peruspullojakin voisi kokeilla.

Kiitos Laitilalle kivasta vehniksestä!

Lisätietoja:

Laitilan Kukko Vehnä Olutoppaassa:
https://olutopas.info/olut/5088/laitilan-kukko-vehna?tab=2

Koko perheen pizzakalja: Nokian Keisari Pils

Taustaa: Nokian Panimolta on nähty viime vuosina melkoinen kavalkadi turvallisia ja tavallisia oluita, joissa kuitenkin on selvästi jotakin perusbulkkia laadukkaampaa. Oli mukava saada panimolta maisteltavaksi alkuvuoden uutuus-pils, sillä hyviä ja juotavia pilssejä ei voi olla koskaan liikaa. Panimon markkinointi suomalaiseen makuun sopivasta tuotteesta meni minun kohdallani ehkä hieman ohi maalin, sillä yleensä suomalaiseen makuun suunniteltu -luonnehdinta on osoittautunut kauniimmaksi kiertoilmaisuksi mauttomalle, tai pahimmillaan jopa rimaa hipoen kasaan kyhätylle, heikkotasoiselle tuotteelle. Yritin kuitenkin unohtaa markkinointisloganin ja keskittyä itse olueen.

Panimo: Nokian Panimo
Olut: Keisari Pils
Tyyli: Pils
Prosentit: 4,5 %

Tuoksu: Raikkaassa tuoksussa on sitruunaa, mallasta, sämpylää ja hiukan hiivapullaa.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on muhkea, pienikuplainen ja valkoinen.

Maku: Alkumaussa on greippiä, persikkaa ja humalakäpyä, hento ja lyhyenläntä loppumaku puolestaan on yhdistelmä Marie-keksiä, mallasta ja kevyttä pahvisuutta. Kokonaisuutena melko miellyttävä maku, johon on onnistuttu ujuttamaan myös monista pilseiksi nimetyistä kotimaisista oluista puuttuva pilsille ominainen humalan henkäys.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on kevyehkö ja pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  31/50 (tuoksu 6, ulkonäkö 3, maku 7, suutuntuma 2, yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Keisari Pils on ihan kelpo perusolut, joka sopii napata hellepäivänä mukaan rantakassiin. Arvioimani olutyksilö pääsi testiin pakastepizzan kanssa ja yhdistelmä oli mainio. Helposti lähestyttävä pils maistui ainakin meillä koko perheelle, eli myös kuusikymppiset vanhempani tykkäsivät.

Lisätietoja:

Nokian Panimon Keisari Pils Olutoppaassa:

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Helsinki Beer Festival 2018: viime hetken vinkit

Nimetön olut ja aivan liian suuri tuoppi. Onko tämä surullisen sikaiso tuoppi käytössä HBF:ssä tälläkin kertaa, se selviää aivan pian. Stay tuned.

En ehtinyt tällä kertaa kirjoittamaan kovin pohdittua vinkkilistaa HBF:ää ajatellen, mutta muutaman viime hetken olutvinkin tapahtumaan haluan kuitenkin päästä teille lukijoille vielä antamaan. Tällä kertaa vinkkaamani oluet noudattelevat pitkälti omaa makuani, eli happamien ja tummien oluiden ystävät saanevat näistä vinkeistä irti eniten. Mennään siis itse asiaan.

Teemamaan oluttarjonta ei tälläkään kertaa ollut minulle entuudestaan yhtään tuttu, joten kahlasin pikaluvulla läpi panimot ja listasin jokusen ennakkoon ajateltuna kiinnostavan tuotteen. Lisäksi sujautin mukaan muutaman muun sekalaisen vinkin.

Tässä siis Slovenian vinkit:

Reservoir Dogs Starvation Black IPA
Komeisiin 99/100-pisteisiin Ratebeerissä yltänyt Starvation on minun listaykköseni. Black IPA on tyylilajina erinomaisen mukava, sillä siinä yhdistyvät parhaimmillaan hyvän IS:n ja IPA:n herkullisimmat puolet. Luvassa lienee melko suurella todennäköisyydellä klassisen Black IPAmaista lakritsia, katkeraa greippisyyttä ja mäntyisyyttä. Reservoir Dogsin muutkaan tuotteet tuskin tuottavat pettymystä.

Barut Batch 0 Red
Flanders red on myös yksi suosikkityyleistäni, tässä tyylissä on jotain pintaa syvempää ja moniulotteista. Happamat punaiset marjat ja murretun tamminen maku vastaavat omia makumieltymyksiäni. Tällä oluella on myös suht kovat Ratebeer-pisteet.

Hopsbrew Oatmeal Stout with Vanilla
Vaniljalla höystetyt oatmeal stoutit harvemmin ovat kovinkaan huonoja. Vanilja sopii makeahkoon tyyliin ja tuo tiettyä pehmeän hienostuneista kermaisuutta oluen makuun. Mainiot arviot saanut olut miellyttänee monia stouttisektoria suosivia olutharrastajia.

Pelicon Imperial Coffee Stout
Myönnettäköön, että lintuharrastajana kiinnostuin tästä panimosta ensisijaisesti sen hauskan nimen ansiosta. Panimon imperial coffee stout kuitenkin kuulostaa ihan aidosti maistamisen arvoiselta, tujun kahvisuklaiselta pläjäykseltä.

Muut sekalaiset vinkit:

Pienin / IPA groupin valikoima
Brekeriet Pink Passion
Happamat oluet ovat Brekerietin ydinosaamisaluetta, joten uskon myös Pink Passionin olevan varsin laadukas tuote. Mielikuvituksekkaasti hibiskuksella ja passionhedelmällä maustettu kaura-berliner weisse sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Ps. Hibiskusoluet ovat ainakin allekirjoittaneen suosikkeja, tietty kevyt kukkaisuus ja mesimäisyys sopii varsinkin happamiin oluisiin kuin nyrkki silmään.

Pyynikin käsityöläispanimo
Two Broken Ribs, Reindeer Moss
Jäkälällä maustettu, portugalilaisen Post Scriptumin ja espanjalaisen In Peccatumin kanssa yhdessä pantu olut kuulostaa niin erikoiselta, että varmaan tätä on ihan pakko maistaa. Arvioita oluesta ei vielä kauheasti ole, joten ennakkotieto rajoittuu siihen, että kyseessä on ilmeisesti vähän makeampaan suuntaan taipuvainen stout.

Ruosniemen panimo
Humanisti Bergamot Pale Ale
VTM/KM-taustaisena olen aina lukenut itseni rennolla kädellä ainakin semihumanistiksi. Bergamotti pale alessa tuo mieleen erään teellä maustetun britti-real ale-pale alen, jonka nimeä en tähän hätään muista. Humanistihenkistä omalaatuisuutta lienee luvassa, mutta uskoisin, että hyvässä mielessä. 

Olarin Panimo
Dibs on the Cacao Nibs
Kaakaonibseillä höystetyt imperial stoutit ovat useimmiten erityisen maukkaita ja niiden suklaisuus on tavanomaista vivahteikkaampaa ja syvempää. Siksi tämä olut pääsee listalleni. Suosittelen erityisesti tumman suklaan ystäville.

Loppuun todettakoon vielä, että kotimaisten panimojen keskimääräinen panostus tämän vuoden HBF:ään ei ole suoraan sanottuna kovin kummoinen. Moni panimo on liikkeellä pitkälti samoilla vanhoilla tuotteilla kuin ennenkin ja olettaa niiden riittävän ihan jees sille täysiä tuoppeja kiivaaseen tahtiin kumoavalle olutkansalle. Eihän sinne HBF:ään nyt maistelemaan tulla, eihän? Melkoinen osa panimoista on myös päättänyt skipata HBF:n kokonaan. Itseäni tämä harmittaa, koska olisin kokeilunhaluisena olutharrastajana todella toivonut vähän enemmän uutta maisteltavaa. Kuulemma osa kokeneemmista olutihmisistä aikoo jättää festarit väliin, koska tarjonta ei tänä vuonna ole ihan sitä, mitä toivoisi.

Toinen kriittinen kommentti heti perään: edelleenkään kaikki ihmiset eivät pompi innosta taivaisiin nähdessään vastalahdatun sianruhon pyörivän grillissä ääneti kuin hidastetussa mykkäelokuvassa. Sitä kasvisruokaa ihan oikeasti kaivattaisiin myös HBF:ään. Ok, jotain pientä kivaa on tiedossa tämän vuoden festareilla kasvissyöjillekin: tällä kertaa hodarit saa kasvisversioina. Se on hyvä asia, tottahan toki.

Olen festareilla tänään, eli jos törmätään, niin tervetuloa moikkaamaan! Otan varsin mielelläni vastaan myös hyviä olutvinkkejä.

Lisätietoa HBF:stä:
https://www.helsinkibeerfestival.fi/

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Synttärisankarin herkullisin olutlahja: Prairie Birthday Bomb!


Taustaa: Birthday Bomb!:iksi nimetty synttäriversio oklahomalaisen Prairien erinomaisesta Bomb!:ista poikkeaa klassisesta esikuvastaan lähinnä suklaisuutensa ja toffeeseen taittuvan makeutensa osalta. Bomb! on myös aavistuksen tuhdimpi, kun taas tämä synttäri-pommi menee tuhtiudessaan lähemmäs perus-imperial stoutia. Pulloa koristaa kaikenkirjava synttäriseurue, jonka kokoonpanosta löytyy jos jonkinmoista otusta lupsakasta sammakosta jokseenkin sulaneeseen lumiukkoon.

Panimo: Prairie
Olut: Birthday Bomb!
Tyyli: Imperial stout
Prosentit: 13 %

Tuoksu: Maamaista ensituoksua seuraa mutakakkuinen, savupaprikainen ja kaakaoinen keskituoksu. Lopputuoksussa on paahdettua tummaa mallasta, lakritsaa ja vaniljaa. Miellyttävä, moniulotteinen tuoksu.

Ulkonäkö: Lähes mustan oluen vaahto on vaalea ja kaikessa ohuudessaan lähes olematon.

Maku: Maku on täynnä kaakaonibsejä, suklaakastiketta ja chilikaakaota tummalla suklaalla höystettynä. Loppumaun puolella mukaan tulee kakkumausteisuutta, taatelia ja makeaa maitosuklaata sekä herkullisuutta lisäävä hitunen vaniljaa ja kermakaramellia. Olut on korkeasta alkoholiprosentistaan huolimatta erittäin tasapainoinen ja sen maku on pehmeä, mutta vahva.

Suutuntuma: Suutuntuma on miellyttävän öljyinen ja melko täyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 43/50

Mihin tilanteeseen sopii? Synttäripäivän olut on mitä mainioin lahja tummista ja pikkuisen tulisista oluista tykkäävälle synttärisankarille. Tarjoillaan mieluiten hyvän tumman suklaan tai mutakakun kanssa.

Paljon onnea vielä kerran miehelleni Kimmolle :)

Lisätietoja:

Prairie Birthday Bomb! Olutoppaassa:

Prairie Birthady Bomb! Ratebeerissä:
https://www.ratebeer.com/beer/prairie-birthday-bomb/417396/